Iski se sitten lopulta mullekin, kunnon flunssa. En muista milloin viimeksi olisin kärsinyt näin tukkoisesta olosta! Kamalinta tällaisessa flunssassa on varmaankin se, että et saa nenästä mitään irti vaikka kuinka niistät, limakalvot on niin umpeen turvonneet että räkää ei vaan tule ja korviin sattuu kun koitat epätoivon vimmalla niistää ja helpottaa oloasi. Nenäkannuakin koitin eilen, ilman tulosta, ei tippunut vettä sit pisaran pisaraa kummaltakaan puolelta nenää, painetta vaan pahensi ja sattui niin vietävästi joten luovutin. Lääkekaapissa ilkkuivat kaikenmaailman nuha- ja allergialääkkeet, Burana ja nenäsuihkeet, joista en raskaana ollessani saa käyttää sitten mitään! Kyllä kuulkaa ottaa päähän. Apu olisi niin lähellä mutta kuitenkin kaukana, niisk.

Olen muuten tehnyt varmaan jonkin sortin ennätyksen aivastelemisessa tän viikonlopun aikana. Virtsanpidätyskyky joutuu koetukselle. Toistaiseksi vielä ihan hyvin pitää, heh.

Se on muuten ystävänpäivä. Että hyvää ystävänpäivää kaikille! Aika turha päivä loppujen lopuksi. Siis mun mielestä. Siis päivä, ei ystävät! En mä tiedä onko muissa maissa tämä päivä juuri ystävänpäivä kun mulla on sellainen käsitys, että tää olis alunperin rakastavaisten päivä? Valentine´s day? Se oliskin paljon järkevämpää! Eihän suomessa olekaan rakastavaisten päivää ollenkaan! On kyllä naisten päivä ja isänpäivä ja äitienpäivä ja viattomien lasten päivä ja unikeon päivä ja vaikka mitä! Mutta eipä ole sellaista päivää, joka olisi pyhitetty pariskunnille ja rakastavaisille? Korjatkaa jos olen väärässä.

Onpas muuten nenä kipeä (välikommentti vaan).

Kyllä mä meinaan huomenna töihin mennä vaikka olo kuin jyrän alle jääneellä. Käsidesiä vaan reilusti käyttöön ja pitänee pysyä potilaista mahdollisimman kaukana. Tai niiltä mä kai tän taudin olen saanutkin kun tautiset ramppas viime viikolla ahkerasti tohtorilla. Ei auttanut käsidesit eikä muutkaan. Vastustuskyky tässä vaan kasvaa. Se mikä ei tapa, se vahvistaa?

Tänään muuten tuntui taas aamulla jotain heiveröistä tuolla alavatsalla. Sängyssä pötkötellessä tuntui pieni töytäisy taas. Kyllä mä luulen, että Natunen se siellä myllää ja viikkojen mukaankin liikkeiden tunteminen voi olla hyvinkin mahdollista. Seurailen tilannetta. Aika hiljaista siellä kyllä nytkin on ollut.

Ja jos tästä viikonlopusta on muuten jotain hyvää sanottavaa, niin pahoinvointi on vähentynyt. Johtuneeko sitten siitä, että olen niin kipeä vai jokohan se alkaisi helpottaa. Eilen en yökkäillyt kuin 4 kertaa! Jippii. Sillä tavalla hieman sarkastisesti jippii. No tänään olen tainnut pari kertaa yökkiä, joten tämä päivä on vielä parempi. Voi kunpa se nyt menisi kokonaan ohi! Ja flunssa myös, että pääsisi edes jotenkin liikkumaan. Tänään on extra-combat taas enkä voi kuvitellakaan tekeväni yhtään mitään liikuntaan viittaavaakaan, tukehtuisin varmaan saman tien. Joten taidan ahmia kakkua ja jäätelöä, onko hyvä valinta?

Ulkona on muuten aika hienoa. Vaalean harmaata ihan. Vähän aikaa sitten satoi lunta oikein reilusti. Puiden oksat on kuorrutettu lumella ja ne heiluvat hiljaa tuulessa. Kaunista on ja mieli tekisi ulos, mutta kuumeisena on turha kuvitellakaan. Tai no kuumeisena ja kuumeisena, hiukan on vaan lämpö koholla, en mä kunnon kuumeessa puhuisi töihin menosta mitään. Jotenkin tuosta maisemasta tulee joku keskiaika mieleen, mikä sen tekee niin liekö tuo lievä sumu ja lumiset puut metsän reunassa vai mikä...en tiedä, mutta rauhoittavalta ja mystiseltä tuolla ulkona näyttää. Oikein kaunista.

Ensi kuussa lähden muutamaksi päiväksi lappiin, Rovaniemelle Partyliten matkalle. Koska olen osan elämästäni asunut pohjoisessa niin varsinkin näin talvisin kaipaan sinne lumen ja revontulien keskelle. Ihanaa, että nyt pääsen. Matka on takuulla taas aivan upea. Odotan sitä jo todella paljon! Viikolla tuli kirje, jossa hieman kerrottiin matkaohjelmasta ja luvassa on mm. moottorikelkkailua ja spa-hemmottelua, hyvää ruokaa ja koulutusta ja tietenkin joulupukin pajassa käydään myös. Toivottavasti olisi revontulia! Ne on pohjoisessa niin erilaisia kuin täällä etelässä. Niin voimakkaita ja värikkäitä. Hitsi...mahdanko mahtua enää mihinkään talvivaatteisiini enää kuukauden päästä? Pelkät toppakengät ei ihan riitä.

Jos taas iskeytyisi tuonne sohvalle lepäämään. Kai telkkarista jotain ohjelmaakin näin sunnuntai-illan ratoksi tulee. Ainakin pitää mennä rasvaamaan tää kipeä nenä, auh. Että se on hei vaan ja palaillaan taas kun on jotain asiaa . Ja asiaahan mulla on aina, ihan turhaakin!